Terveen painon pysyminen sekä tieto, mikä paino itselle on niin sanotusti terveellinen, voi olla haaste. Useimmat ihmiset luottavat kehon massaindeksiin tai BMI: hen, joka kertoo painon suhteen pituuteemme.

Monet asiantuntijat ovat arvostelleet tätä melko vähäistä painoarvoa, mutta se on edelleen suosituin tapa useimmille ihmisille arvioida terveyttä. Kysyimme viideltä asiantuntijalta, onko BMI on hyvä indikaattori terveellisestä painosta. Viisi viidestä sanoi, että ei ole.

Onko BMI:llä väliä?

Tässä on kaksi kysymystä – onko BMI hyvä mittari painolle ja onko paino terveydelle. BMI, työkalu, jota käytetään useimmiten ”terveiden painoalueiden” määrittämiseen, suunniteltiin ensisijaisesti populaatioiden painon seurantaan. Vaikka se on yksinkertainen ja hyödyllinen seulontatyökalu, kun tarkastellaan ihmisryhmiä, se ei ole tarkka merkki yksilön terveydestä.

Tämä johtuu siitä, että BMI on mitta meidän pituutemme ja painomme sekä niiden yhdistelmän suhteesta. Ainoastaan painon luku ei kuitenkaan erottele kilogrammaa rasvaa ja lihaskiloa, eikä se myöskään vastaa kehon muotoa ja rasvojen jakautumista, jotka liittyvät esimerkiksi etniseen alkuperään tai sukupuoleen.

Silloin aivan kuten kaikilla ylipainoisilla henkilöillä ei ole sydänsairauksien riskitekijöitä tai epäterveellisiä aineenvaihduntatapoja (elintarvikkeiden muuntaminen energiaksi), eikä kaikilla laihoilla ihmisillä terveytä.

Karkeana nyrkkisääntönä sekä BMI että paino ovat edelleen hyödyllisiä arvioitaessa terveyttä – erityisesti yhdistettynä vyötärön ympärysmitan mittaukseen – ja ylimääräinen paino tai merkittävä painonnousu liittyy useisiin sairauksiin.

Mutta BMI tai paino yksin eivät korvaa tarvetta asianmukaiseen lääkärin tarkastukseen ja esimerkiksi verikokeisiin, eivätkä ihanteelliset BMI lukemat myöskään takaa hyvinvointia.

Pelkkä painoindeksi ei ole luotettava mittari

BMI on yksinkertainen pituuden ja painon indikaattori eikä sillä voi erottaa lihasmassaa ja rasvaa. Niinpä BMI pyrkii yliarvioimaan terveysriskin aikuisilla, joilla on suuri lihasmassa, kuten jotkut urheilijat, ja aliarvioivat riskiä aikuisille, joilla on alhainen lihasmassa, jota voi esiintyä passiivisen elämäntavan yhteydessä. Tästä rajoituksesta huolimatta BMI: n uskotaan yleensä tunnistavan riittävän riskin koko väestölle.

Mutta olemme äskettäin huomanneet, että BMI aliarvioi yhä enemmän esimerkiksi Australian väestön riskitasoa verrattuna vyötärön ympärysmittaan. Terveystutkimuksessa 2011-12 10 prosenttia naisista, jotka oli luokiteltu normaalipainoksi BMI: n mukaan, ja 50 prosenttia naisista ja 25 prosenttia miehistä, jotka luokiteltiin BMI: n ylipainoon, olivat lihavia heidän vyötärönsä ympärysmitan mukaan.

Näin ollen BMI aliarvioi lihavuuden esiintyvyyden lähes 50% naisilla ja 30% miehillä. BMI: tä ei voida enää pitää luotettavana indikaattorina terveellisestä painosta, ja tarvitaan lisätutkimuksia sopivan vaihtoehdon tunnistamiseksi.

Mitkä asiat kertovat terveydestä paremmin?

Voiman ja aerobisen kunnon testaus ja sekä keskivartalorasvan indikaattorit kertovat paljon enemmän terveydestä kuin BMI. BMI ei kerro meille, kuinka paljon lihamassaa jollain on tai miten henkilön rasva jakaantuu, kuten kädet ja jalat vs. keskivartalo. Tällöin BMI on hyvä mittari suurille tutkimuksille ja huonoille lääkäreille.

Monet tutkimukset, yleensä tuhansien osallistujien kesken, käyttävät BMI: tä kuolleisuuden ennustajana. Yksilöinä meidän on keskityttävä kuntoomme, sillä meidän lihaksemme auttavat meitä pysymään terveenä ikääntyessämme. Jos emme ylläpidä lihaksia, kohtaamme sukupolven ihmisiä, joilla on alhainen lihasmassa ja liian paljon rasvaa.

Joten katsotaanpa tärkeämpiä kunnon mittareita, jotka osoittavat, kuinka terve ihminen on – riippumatta kehon painosta, ja pidetään BMI ennemmin suurissa tutkimuksissa.