Juhannus tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa ja sitä vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tuntumassa. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoihin liittyvä juhla. Monet kristinuskon kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus.

Miksi juhannusta vietetään?

Juhannusta vietettiin originaalisti vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksena, josta katolinen kirkko kuitenkin siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi juuri puolta vuotta ennen joulua. Se, että juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. eikä 25. kesäkuuta vaikka joulupäivä on 25. eikä 24. joulukuuta, johtuu antiikin roomalaisten päivänumerointitavasta, joka poikkesi nykyisestä hitusen.

Loppukuun päivät numeroitiin tuolloin lopusta alkuun päin, ja koska kesäkuussa on kolmekymmentä mutta joulukuussa 31 päivää, sai päivämäärä, joka nykyisin merkitään 24. kesäkuuta saman järjestysnumeron kuin päivä, joka nykyisin merkitään 25. joulukuuta. Loogista siis!

Osassa maailman maista se on tällä paikalla vieläkin, esimerkiksi Virossa ja Norjassa. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 alkaen. Vapaapäivien määrää se ei pienentänyt, sillä tuolloin lauantait olivat yleensä työpäiviä.

Mitä juhannukseen kuuluu?

Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit ja railakas juhliminen. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan!

Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikoihin. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja esimerkiksi naimaonni.

Juhannusta vietettiin maassamme alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi ja esimerkiksi Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla.
Juhannuksena tehtiin yleisesti kaikenlaisia taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous kuten joulunakin. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivut. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja(vastoja). Sisään taloon kannettiin kaikenlaisia kukkia ja tuoreita puunlehviä.

Miksi juhannuksena juhlitaan?

Meluaminen ja juopuminen ovat jo ennen muinoin kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä jostain kumman syystä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.

Pahoja henkiä on karkotettu ryyppäyksen ohella myös juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana pikkuhiljaa koko maahan.

Mistä juhannusperinteet kumpuavat?

Juhannussaunassa käytiin ennen jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa ”yötöntä yötä”. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuilla tai muilla lehdillä.
Juhannus oli Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat melko harvinaisia.

Talonpoikaiskulttuurissa häitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyn tiimoilla. 1800-luvun alussa ajankohdaksi yleistyi kesäkuu, koska maataloustöissä oli tuolloin huiliaika. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta pikkuhiljaa 1900-luvulla.

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.