Kuten viimeksi mainitsin, asuntomme murheenkryyni eli keittiö on vihdoin (lähes) valmis. Viime kevään muuttopäivän jälkeen upouusi keittiö on kokenut jo kaksi suurta muutosta. Keittiön toiselta puolelta otettiin ensin yläkaapit pois ja pidennettiin alakaapistoriviä. Kun tämäkään ei tuonut haluttua lopputulosta, päädyimme maalaamaan kaikki ovet ja peitelevyt, sekä vaihtamaan vetimet. Nyt keittiö vihdoin sopii muuhun asuntoon väreiltään ja tyyliltään.

Mikä meni pieleen?

Seuraavassa käyn läpi lyhyesti keittiömme kaikki vaiheet ja kerron, missä mentiin vikaan. Aluksi totean, että kaikki sisustajat ja remppaajat tietävät, kuinka hankala näitä virheitä on myöntää. Samalla joutuu nimittäin aina myöntämään heittäneensä hukkaan rahaa ja vaivaa, sekä hyväksymään, ettei paraskaan tyylisilmä ole täydellinen. Meidän keittiömme kohdalla mokasin sekä värin, että kaappien sommittelun kanssa.

Tässä lähtötilanne ennen purkua:

Ostettaessa osin uusi, osin yhä alkuperäinen keittiö oli rajattu loppumaan käytävän molemmin puolin samaan kohtaan. Korkea jääkaappi blokkasi ikkunoista tulevan valon ja sai keittiöstä pimeän ja ahtaan tuntuisen. Toisessa päädyssä eteisen ja keittiön välissä oli ovi.

Uudessa keittiösunnitelmassa siirsimme jääkaapin toiseen päätyyn, jotta luonnonvalo pääsee kulkemaan esteettä läpi keittiön. Poistimme lisäksi turhan välioven karmeineen. Jäin kuitenkin keittiön alkuperäisen mallin vangiksi, enkä tullut edes ajatelleeksi, että keittiöhän voisi jatkua koko seinän mitalta aivan parvekkeen ovelle asti.

Ensimmäinen yritys

Ylläolevassa kuvassa näkyy ensimmäinen sommittelu ilman liesituuletinta. Keittiön alakaapistot loppuvat aivan turhaan samaan kohtaan kuin vastakkaisen puolen kaapit, vaikka tilaa olisi vieressä yli kaksi metriä. Lieden molemmin puolin on vain minimaaliset laskutasot ja yläkaapit lisäävät sekavuuden ja ahtauden tuntua.

Olin jo ehtinyt valita keittiön väriksi lämpimän Linen Brownin, kun talven pimeys sai minut panikoimaan ja pyysin sittenkin luonnonvalkoiset ovet.

Jossakin toisessa asunnossa nämä valkoiset ovet olisivat varmasti toimineet. Meillä, vasten lämpimänvalkoisia seiniä ja tammiparketin voimakasta kultaista väriä, valkoinen keittiö näytti siltä, kuin joku olisi unohtanut maalata sen.

Tästä ensimmäisestä vaiheesta ei ole olemassa parempia kuvia, sillä inhosin sitä niin syvästi.

Toinen yritys

Muutaman kuukauden kestettyäni ensimmäistä keittiötä, mieheni suostui ajatukseen pidemmästä ja yläkaapittomasta keittiöstä. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, yläkaappien poisto jätti näkyviin liesituulettimen johdon, ja pistorasian hieman outoon paikkaan keskelle seinää. Tilanne on kuitenkin ensimmäistä nysäkeittiötä huomattavasti parempi. Valkoinen väri näytti kuitenkin yhä kolkolta ja keskeneräiseltä.

Syksyllä päätin, että tämän keittiön kanssa en voi elää. Oma epäonnistumiseni tuijotti minua päivittäin mustilla alumiinivedinsilmillään. Keittiöön oli saatava väriä, lämpöä ja harmoniaa.

Aloitin raahaamalla kotiin kaikki Tikkurilan Tunne Väri-värikartan beiget ja greiget epävärilastut, sekä syvät punaiset mallilaput. Näistä muutaman päivän kestäneiden karsintojen voittajaksi selviytyi Tikkurilan Köysi V459. Testimaalasimme vielä yhden oven ollaksemme tällä kertaa oikeasti varmoja värivalinnasta.

Tämän jälkeen irrotimme kaikki ovet ja peitelevyt, kittasimme vanhat vetimien reiät umpeen, hioimme pinnat himmeiksi, pohjamaalasimme kertaalleen Tikkurilan Helmi Pohjamaalilla ja kaksi kertaa täyshimmeällä Helmi 10-kalustemaalilla.

Itse maalaaminen antoi mahdollisuuden korjata samalla muutaman epätäydellisyyden. Vanhan talon kierot seinät jättivät kaapit paikoittain irti seinästä synnyttäen epäsiistin näköisiä rakoja kaappien sivujen ja seinän väliin. Nämä kolot saatiin nyt peittoon mäntyisillä koristelistoilla. Vino lattia oli aiheuttanut vaikeuksia sokkelin kanssa, sillä osittain sokkeli hädin tuskin mahtui kaappien ja lattian väliin, kun taas toisaalla sokkeli ei riittänyt peittämään rakoa kaappien alla. Nyt pystyimme tekemään juuri oikean kokoisen sokkelin puusta. Kaikki nämä modifikaatiot jäivät nätisti peittoon maalikerroksen alle.

Kuvassa kaappien sävy näyttää hieman viileämmältä kuin luonnossa. Todellisuudessa kaapit ja kvartsitaso ovat samaa maitokahvin sävyä. Artekin valkoiset avohyllyt ja minimalistinen Ikean liesituuletin ovat hyvä pari. Tammiset vetimet sopivat ihan täydellisesti lattian kanssa. Keittiön valaistusta on tarkoitus vielä säätää. Välitilan mustien auringonpimennysvalaisinten sijaan haluaisin 60-luvun tyyliin lasiset, posliinikantaiset pallovalaisimet.

Nurkkaan paperinkeräyskorin seuraksi on tarkoitus nakata Artekin klassikkojakkara keittiöavuksi. Nepalilaiselle luudalle tulee nurkkaan oma naulakko.

Keittiö on nyt klassinen ja kodikas yhdistelmä 60-luvun tyyliä ja moderniutta. Loppujen lopuksi näihin kämmäilyihin ei tuhraantunut juuri muuta kuin aikaa ja vaivaa, sillä saimme käytettyä samat ovet ja peitelevyt.

Mitä pidätte tästä tee-se-itse-keittiöstä?