Vesiliikunta on suosituimpia ryhmäliikuntamuotoja aikuisten keskuudessa. Talvisin kymmenet-, jopa sadattuhannet suomalaiset hoitavat itseään vesijumpparyhmissä. Toiset vesiliikkuvat itsekseen  kylpylöissä tai kuntouinnin lomassa uimahalleissa. Vesi on liikkumiselementtinä moninainen — erilaisille ihmisten tarpeille ja toiveille löytyy laaja lajivalikoima.

Vesiliikunnan terveydelliset hyödyt:

-Nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen ja mahdollisesti lisääminen
-Lihasvoiman ylläpitäminen ja mahdollinen lisääminen
-Tasapainon ja koordinaation kehittäminen
-Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn kohentaminen
-Lihasten jännitystilojen väheneminen ja elastisuuden paraneminen
-Kipujen ehkäisy
-Ilo ja tottakai virkistys!
-Mielekäs vapaa-aika ja sosiaalinen kanssakäyminen!

Vesiliikuntapaikat Suomessa

1. Uimahalleja on yli 250
2. Uimahalleista suurin osa on pieniä alle 250 neliömetriä vesipinta-alaltaan, keskisuuria on hieman alle sata ja suuria uimahalleja (yli 500 neliömetriä) on 25 kpl.
3. Erityisryhmät, lapset ja ikäätyneet ovat uimahallien aktiivikäyttäjiä.
4. Uimahallissa käy säännöllisesti 13% 60 — 69-vuotiaista ja 24% yli 70-vuotiaista.
5. Kylpylöitä on vajaa viisiykymmentä, suurin osa niistä rakennettiin 80- ja 90-luvuilla.
6. Kuntoutuslaitoksia on noin sata.
7. Muita terveydenhuoltolaitoksia, joissa on uima-allas, on noin 100 (sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, kehitysvammalaitokset jne.)
8. 187.888 järveä, jonka pinta-ala ylittää 500 neliömetriä.
9. 2.000 kilometriä jokien rantoja.
10. 39.000 kilometriä merenrantaa.
11. Kesämökkejä veden rannalla yli 600.000.

Vesiliikunnan hyödyt

Vesiliikunta auttaa sinua pääsemään parempaan kuntoon. Vedessä on veden nosteen vuoksi helppo tehdä sykettä kohottavia harjoituksia, jotka parantavat yleiskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Erityisesti tästä on hyötyä niille, jotka eivät maalla voi syystä tai toisesta tehdä aerobista harjoittelua. Vedessä voi harjoitella hyvin myös matalatehoisesti, koska ihminen painaa vedessä vain noin neljä kiloa.

Nivelten liikerajoituksia voi vesiliikunnassa vähentää hyödyntämällä nostetta harjoitellemalla vaakatasossa, ylhäältä alas tai alhaalta ylös suuntautuvin liikkein. Noste vähentää niveliin kohdistuvaa painetta ja vähentää liikekipuja erityisesti lonkissa ja polvissa. Näin kävely-, juoksu- ja hyppyharjoitukset ovat mahdollisia myös sellaisille, jotka eivät kuivalla maalla näitä pysty tekemään tai se ei ole heille hyödyllistä. Lihaskivut ja jännitys vähenevät, kun hyödynnetään lämmintä vettä ja veden hierovaa vaikutusta.

Vesi moninainen elementti

Lihasvoimaharjoittelussa voi hyödyntää veden eri ominaisuuksia lisäämällä tehoa nopeuttamalla liikettä, muuttamalla liikkeen suuntaa, lisäämällä vastuspinta-alaa asentoa muuttamalla tai apuvälineitä käyttämällä.

Vesiliikuntaa voi harrastaa monissa paikoissa, esimerkiksi kesämökillä, uimarannoilla ja missä tahansa luonnonvesissä, missä uimaria pohjaa n. rinnansyvyydessä tai rakennetuissa uimapaikoissa — uimahalleissa, kylpylöissa ja uimaloissa.

Vesiliikunta auttaa pitämään useiden pitkäaikaissairauksien oireita kurissa ja vähentää joillakin kipulääkkeiden tarvetta. Tällaisia ovat muun muassa reuma, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hengityselinsairaudet ja sydänsairaudet.

Onko uimataito pakollinen?

Vesiliikkujan ei tarvitse välttämättä osata uida eikä kastaa päätä veteen. Vesi vastustaa ja tukee liikettä sen mukaan millaiset ovat yksilölliset tarpeet. Vesivoimisteluryhmiä tai -ohjelmia löytyy ohjelmia mm. huippukuntoisille, selkäsairaille, niskakipuisille, lonkkakipuisille, raskaana oleville, uusille äideille, vanhemmille ihmisille ja äiti-lapsi -pareille. Vesiliikunnalla voidaan tarpeen mukaan parantaa yleis- ja lihaskuntoa, lihasten venyvyyttä, nivelten liikkuvuutta, ryhtiä, lihastasapainoa ja yleistä rentoutuneisuutta sekä myös laihduttaa, jos tarvetta on.

Harjoitella voi yksin tai ryhmässä, ohjaajan opastuksella tai selkeiden omatoimiohjelmien mukaan. Vesivoimistelusta saa terveyttä, elin ja tehokkuuden tunnetta. Vesiliikunta aiheuttaa hyvin harvoille lihasharjoitusten jälkikipuja. Vesivoimistelussa saa onnistumisen kokemuksia.

Vesiliikunnan historiaa

Vuonna 3000 eKr: Kiinalaiset harrastivat terveysvoimistelua vedessä ja egyptiläiset hoitivat itseään vedessä lillumalla.

Vuonna 2500 eKr: Antiikin kreikkalaiset hoitivat itseään vesiliikunnan avulla.

Vuonna 200 jKr: Antiikin Rooman kylpylöiden kukoistusaikaa! Kylpylät olivat kulttuurikeskuksia, joissa oli mm. kirjasto ja kokoustiloja. Kylpyläosastoilla sai erilaisia hoitoja.

Vuonna 1000: Eurooppalaisen kulttuurin kylpylät saivat keskiajalla suosiota. Erilaisia hoitavia vesiä käytettiin ja vesissä liikuttiin rituaalien ja seuraleikkien osana.

Vuonna 1500: Kylpylät kiellettiin siveellisyyteen vedoten, tartuntatautien pelossa ja polttopuiden loppumisen tähden. Alkoi kylpylälama.

Vuonna 1700: Terveyskylpylöiden uusi kukoistus, säätyläiset hoidattivat itseään kylpylöissä, joille rahvailla ei ollut asiaa.

Vuonna 1830: Helsingissä aloitettiin uimaopetus ensimmäisenä Suomessa.

Vuonna 1838: Perustettiin Suomen ensimmäinen kylpylä Helsinkiin.

Vuonna 1852: Ouluun perustettiin ensimmäinen yleinen kylpylaitos rannalle. Näissä pienissä uimahuoneissa saattoi maksua vastaan pulahtaa veteen.

Vuonna 1860: Uimaopetusta järjestettiin yleisesti Euroopan rannoilla, jotta ihmiset eivät hukkuisi mereen.

Vuonna 1880: Uinnin opetus yleistyi Suomessa ja uinnin suosio lisääntyi.

Vuonna 1928: Ensimmäinen uimahalli avattiin Suomessa.

Vuonna 1940: Saksassa alettiin kuntouttaa sotainvalideja ensimmäisen maailmansodan loppupuolella. Saksalainen vesiliikuntakuntoutus levisi muualle Eurooppaan, Skandinaviaan ja Suomeen. Natsit keksineet siis jotain hyvääkin.

Vuonna 1970: Suurin osa Suomen uimahalleista rakennettiin 70-luvulla.

Vuonna 1980: Suurin osa Suomen kylpylöistä rakennettiin 80- ja 90-luvuilla.

Vuonna 1993: Hydrobic aloitettiin Suomessa.

Vuonna 2004: Vesijuoksu tuli suosituksi vesiliikuntamuodoksi.

Vuonna 2005: AquaTrain-ryhmät aloitettiin Suomessa.